Tässä viikon treenit!

Maanantai: Lepopäivä - jalkojen hieronta

Tiistai: Etureidet - pohkeet

Keskiviikko: Kuvaukset (oikeasti meni ihan treenistä, kuvaussaldoa tiedossa myöhemmin) + jumppaohjaukset

Torstai: Näytöstreeniä (muotinäytöstä varten), baletti -ohjaus, jääkiekkoa (nuo siis koulussa) + olkapäät salilla

Perjantai: Jalkapallo (koulussa) + selkä

Lauantai: Takareidet - hauis

Sunnuntai: Rinta - ojentaja

Treenien jaksotus ei mennyt ihan toivotulla tavalla, mutta välillä on sovellettava! Kunnon yöunilla ja hyvällä ravinnolla jaksaa vähän pidempääkin treeniputkea :-) Ja koulun tunneilla en vedä ihan sata lasissa, jotta oma palautuminen ei kärsi. Tosin minulla ei ole ollut vielä yhtään aamuaerobista, juurikin siksi, että liikuttua tulee aika paljon oman treenin ohella!

Tulevalla viikolla on aika lailla yhtä paljon tiedossa kaikkea, mutta sitten (ehkä) helpottaa. Yritän vielä johonkin väliin saada vaparitreeniä, sitä en ehtinyt tällä viikolla tekemään! Tosin näytöstreenit meni kyllä aikalailla vaparitreenistä, samanmoista hyppelyä/tanssia/voltteja sielläkin tehdään.

Huomenaamulla keittiössäni näyttää taas tältä - smoothien tekoa (cocovi -purkissa pakuriteetä smoothien pohjaksi), kahvia, ruoka-aineiden mittailua.. Ja yleensä kiiretttä ;)

Nyt iltapalaa ja sitten rauhoittumaan sänkyyn. Sain lainaksi mielenkiintoisen kirjan, The Secret! En tosin ole vielä aloittanut, mutta uskon sen olevan mielenkiintoinen.

Hyvää äitienpäivää vielä kaikille äideille!

Oma äitini sai tänään mm. tällaisen:

Ciao!

Tervehdys pitkästä aikaa!

Pientä radiohiljaisuutta ollut täällä päässä ja johtuu pelkästään omasta, kohtuu hektisestä aikataulustani. Palasin alkuviikosta 10 päivän (27.4.-7.5.) leiriltä Portugalin Monte Gordosta ja tarkoitukseni onkin nyt purkaa leirin kulku tähän blogiin kahdessa eri osassa. Tässä ensimmäiset viisi päivää:

Pe - Matkustuspäivä, illalla venyttelyä

La - Jalkatreeni (aamu) + kuulanheitot (ilta)

Su - Juoksuvedot (aamu) + heittotreeni (ilta)

Ma - Heittotreeni, kevyt (aamu) + yläkropan treeni (ilta)

Ti - Kävelyä rannalla n. 1 tunti

Ensimmäinen päivä kului lähes täysin matkustamiseen ja siitä palautumiseen. Ensin suora lento Helsingistä Lissaboniin, josta vuokra-auto (Skoda Yeti) alle ja nokka kohti Monte Gordoa.

Illalla kävimme tutustumassa harjoituskeskukseen ja avasin samalla hieman istumisesta jumiutuneita jalkoja dynaamisilla venytyksillä. Harjoituspuitteet olivat kyllä hienot, ainoastaan stadionin kuntosali oli turhan pieni - muuten kaikki kunnossa.

Leirin toisena päivänä sitten saman tien kaksi treeniä, senhän takia siellä oltiin. Aamutreenin kävin tekemässä harjoituskeskuksen kuntosalilla. Etukyykkyä 6x4x120 kg ja päälle kolmella erilaisella liikkeellä olkapäiden ulkokiertäjiä. Treeni ohi 30 minuutissa,jonka jälkeen lähdin seuraamaan Teron heittotreeniä.

Iltatreenin tein yhdessä Teron kanssa. Vuorossa oli kuulanheittoja alta eteen ja pään yli taakse. Ilma oli kyllä surkea,sillä taivaalta tuli vettä ja puuskittainen tuuli teki hommasta aika haastavaa. Nämä ovat kuitenkin niitä asioita,joihin ei oikein itse pysty vaikuttamaan,joten kaikki energia vain itse tekemiseen ja valittaminen muille.

Kolmantena aamuna melkeinpä heti aamiaisen jälkeen Vibramin paljasjalkatossut jalkaan ja Atlantin rannalle tekemään juoksuvetoja. 10 lyhyttä, n. 10 sekunnin spurttia riitti. Tarkoitus oli vain avata jalkoja ja herätellä kroppaa iltapäivän heittotreeniin. Upeat oli kyllä maisemat :-)

Iltapäivällä oli sitten leirin ekan heittotreenin vuoro. Aamupäivällä sää näytti vielä lupaavalta, aurinko paistoi eikä tuulta juuri ollut. Kävellessäni kenttää kohti, sadepisaroita alkoi jo hiljalleen tippua ja tuuli yltyi. Siirryimme sisätiloihin jo pahinta kuuroa pakoon ja sateen loputtua pääsimme vihdoin aloittamaan treenin. Ei edelleenkään mikään unelmakeli, tuuli oli melkoinen ja treenin puolivälissä sade alkoi uudelleen. Sain kuitenkin hyvän määrän heittoja tehtyä ja jalat toimivat tänään hyvin. Heittotekniikan osalta fokus oli tänään takajalan toiminnassa ja sitä kautta heittokäden rentona pitämisessä (optimaalinen heittomekaniikka).

Hyvin nukutun yön jälkeen sitten uudelleen heittämään, mitäs muutakaan. Tämä treeni otettiin ekstrana harjoitusrunkoon,koska halusin ajaa sisään viime treenissä opittuja uusia asioita. Koko harjoitus tehtiin nurmelta ja homma oli kuulemma aivan eri näköistä kuin viimeksi - siis positiivisessa mielessä :-) Ulkonakin tarkeni ensimmäistä kertaa ilman paitaa.

Iltapäivällä kävin tekemässä taas nopean puntin, homma oli ohi puolessa tunnissa. Alkuun leuanvetoja ja pystypunnerrusta, loppuun olkapäiden tukiliikkeet trap 3 ja ulkokiertäjät käsipainoilla. Onnistunut jumppa tämäkin,joten hyvä mieli tästä päivästä.

Kolmen peräkkäisen tuplatreenipäivän jälkeen vuorossa oli aktiivinen lepopäivä. Aamiaisen jälkeen kävimme paikallisessa kuppilassa pelaamassa biljardia, joka on tosi mukavaa ajanvietettä hyvässä porukassa. Lounaan jälkeen grillasimme itseämme altaalla ja alkuillasta kävin tunnin rauhallisella kävelylenkillä rannalla. Päivä päättyi bilisturnaukseen samaisessa kuppilassa, johon portugalilaiset olivat kokoontuneet seuraamaan jotain ihme futispeliä. Me turistit olimme varmaan koko ajan keppiemme kanssa teeveen edessä ja saimmekin osaksemme aika murhaavia katseita :-D

Mukana leirillä oli lähes kaikki normaalit lisäravinteet,mitä käytän. Ehdottomasti yhdeksi tärkeimmistä muodostui Solgarin kirsikka-kurkumiini, tuo luonnon oma burana, joka hillitsee tulehdustiloja. Erittäin oleellinen ravinne korkeilla treenimäärillä! Otin näitä koko leirin ajan 2 kapselia ennen nukkumaanmenoa.

Käsittelen leirin viimeiset 5 päivää ensi viikolla...

Eero

Kisat siis takanapäin ja bloggauksen aika. Kirjoitinkin Go4fit:n blogiin   kisan jälkeisiä tunnelmia jo aikaisemmin , uteliaimmat voivat käydä urkkimassa sieltä jos aihe sattuu kiinnostamaan. Nyt kun on päästy vaiheeseen, henkinen palautuminen...on ajatukset jäsentyneet ja tällä hetkellä olotilaani kuvaa yksi sana; kiitollinen , kas kummaa ;)

Kilpailin siis Fitness Classicissa, yleisessä sarjassa + 163 cm. Sijoituin kilpailussa 2:ksi. Se on saavutus, minulle pitkän tauon jälkeen. Valmistautuminen eteni suunnitelman mukaan, joitain vajausta siinä kuitenkin oli ja viimeistellympi lopputulos ensi kerralla. Jatkoa siis seuraa, kenties...?  Kuvia kisoista löytyy mm.

http://www.body.pictures.fi/kuvat/2012%20Fitness%20Classic%20by%20KP%20Ourama/Body%20Fitness/Body%20Fitness%20yli%20163%20cm/_MG_8533.JPG

Kisaprojekti oli kaikin tavoin antoisa. Opin ehkä jotain uuttakin tai oikeastaan sain vahvistuksen mm. siitä, että yksinkertainen toimii minulla hyvin. Ihmisillä toimii eri asiat ja on aina hyvä etsiä itselle tapa tehdä asioita niin että saadaan hyviä  tuloksia. Toiset tykkäävät hifistellä ja kikkailla, minua sellainen ei kiinnosta, se ei ole olennaista. Toki alleviivaan, että panostan täsmälliseen treeniin jatkossakin, syön puhtaasti, luen, otan selvää, testaan ....useimmiten totean, lajinomainen treeni, riittävä lepo ja palautuminen,  laadukas ravinto, perushommat toimii parhaiten.  Perustan tekemiseni aina siihen, että teen sellaisia asioita jotka ovat mielekkäitä, tuottavat hyviä tuloksia, perustuvat oikeisiin periaatteisiin ja vievät minua eteenpäin, kaikilla elämän osa-alueilla.

Tässä lajissa on ennen kaikkea kysymys henkisestä kantista, mielen lujuudesta, tahdosta, aidosta palavasta halusta kehittyä ja menestyä.  Kuntoilijan ja urheilijan ero on suuri, kuntoilija hakee hyvää oloa, terveysarvoja, urheilija tähtää suorituksensa huippuun, fiksusti, suunnitelmallisesti ja priorisoiden urheilun sijalle 1.

Projekti vahvisti minua monella tasolla ja  on helppo jatkossakin tarttua haasteisiin jotka tuntuvat innostavilta ja ovat arvojeni mukaisia. Tämä ei ole ammatti, mutta elämäntapa se on. Näin ollen, tulen jatkossakin, aivan selviönä, tekemään asioita jotka kehittävät minua urheilijana, ihmisenä ja valmentajana. Valmennuksellisesta näkökulmasta katsoen, on hyvin antoisaa olla itse valmennettava, minulle hienointa oli se että sain kokea oivalluksen ilon, monta kertaa ja se hienoin juttu on se että tiedän nyt että kunnossa oleminen on minulle helppoa. <-Uusi uskomus  palvelee minua hyvin ja onhan minulla  todistusaineistoa ;) Hyvä kunto tarkoittaa ihmisille eri asioita, minulle hyvä kunto on  'high standard' elämänlaatua ja sen heijastus muihin elämän osa-alueisiin on välitön. Taidankin tästä lähteä salille, tänään on jalkatreeni, kuten tiistai-aamupäivisin on ollut tapana :D

-Kata

(kuvia lisään kun tekniikka pelittää jälleen....stay tuned)

Lauantai oli todellinen unelmapäivä! Järjestimme Seinäjoen Fressillä pienimuotoisen Hyvinvointipäivän, johon saatiin luennoimaan ravintovalmentajani Kaisa Jaakkola sekä voimavalmentajani Janne Palmunen. Kaisa luennoi pari tuntia otsikoilla "Energiaa yksilöllisestä ravinnosta" ja "Hormonitasapaino". Tämän jälkeen estradille hyppäsi Optimal Performancen anatomiaguru Janne, joka puhui toiminnallisesta voimaharjoittelusta. Jannen setin jälkeen siirryimme salin puolelle katsomaan käytännössä, miten mm. etukyykky, takakyykky, askelkyykky, maastaveto ja face-pull tehdään oikeaoppisesti.

Suurimmalla osalla päivä päättyi tähän, mutta me olimme sopineet Jannen kanssa vielä yhteisistä treeneistä. Muutama tunti aikaisemmin Janne oli ehtinyt kertoa, että mulla ja Matilla (myös Jannen valmennettava) on tänään etukyykyssä skaba - rok! Sehän sopi ja tekniikkaosuuden päätyttyä Fressillä keräsimme kamat kasaan ja otimme suunnan kohti toista salia. Treenipaikaksi valikoitui lato keskellä peltoa, Bronx Gym!

Otimme lämmittelyjä Matin kanssa 110 kiloon saakka, jonka jälkeen aloimme tekemään ykkösiä kymmenen kilon korotuksilla vuoron perään. 110 kg, 120 kg, 130 kg, 140 kg, 150 kg, 160 kg - nämä sain itse ylös. Matti jatkoi vielä yhdellä eteenpäin eli 170 kg tuli suorille jaloille, eikä muuten 180 kg kaukanakaan ollut. Kaikki kyykyt tehtiin luonnollisesti pohjasta ja ilman vyötä tai tukia polvissa.

Todella loistofiilis oli kyykätä lauantai-iltana keskellä peltoa ladossa tuossa porukassa,huh huh! Itse paransin ennätystäni 10 kilolla, joka on nyt siis 160 kg. Iso kiitos Jannelle, Matille, Jonille ja Manulle treeneistä - loistoporukkaa!!!

Meillä oli viime viikolla koulussa kaksi liikuntaseminaaria ja toisen aiheena oli "mukavuusalueen ulkopuolella". Tässä oli siis päällimmäisenä kyse mukavuusalueen ulkopuolelle menemisestä liikunnanohjaajan työssä, mutta toki se pätee kaikkeen muuhunkin. Seminaarin piti aikaisemman vuosikurssin opiskelija ja vaikka seminaarit olivat lyhyitä, oli tämä ajatuksia herättävä.

Eniten jäi mieleen se, kun opiskelija kertoi lukeneensa kirjan menestyneistä ihmisistä, jossa yksi asia yhdisti näitä kaikkia ihmisiä - he uskalsivat mennä useasti oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Mukavuusalueella ollaan silloin, kun asiat ovat helppoja, eivätkä aiheuta stressiä tai ahdistusta. Mutta jos ei koskaan mene mukavuusalueen ulkopuolelle, kuinka paljon voi oppia, kehittää itseään ja menestyä? Toki tässäkin on oltava järkevä, jottei pala loppuun. On osattava käydä välillä mukavuusalueen ulkopuolella, jotta saa lisää kapasiteettia omalle mukavuusalueelle.

Tämä aihe pätee toki moneen muuhunkin kuin liikunnanohjaukseen, yleisestikin työhön, harrastuksiin ja niin edelleen. Minä aloin tietenkin peilaamaan tätä omaan tilanteeseeni - urheilijana olemiseen. Urheilijan on mentävä useasti mukavuusalueensa ulkopuolelle. varsinkin jos haluaa menestyä. Ei ne kaikki tuhannet tunnit treeneissä ole sitä mukavuusalueella olemista, vaan pitäisi pystyä ylittämään itsensä. Toki joukossa on myös treenejä, joissa ollaan mukavuusalueella, mutta ne ei ole hirveän kehittäviä, vaan lähinnä ylläpitäviä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö treenaaminen olisi mukavaa. Minä ainakin rakastan sitä, rakastan itseni ylittämistä ja varsinkin sitä onnistumisen tunnetta! Mutta ei pidä pelätä liikaa epäonnistumisia, sillä myös niitä tulee välillä. Siinä on taas asenteesta kiinni, kuinka nopeasti osaa päästää epäonnistumisesta irti ja jatkaa eteenpäin.

Kaikki tämä pätee myös kuntoilijaan ja laihduttajaan. Varsinkin alussa on ylitettävä itsensä monessakin suhteessa, treenatessa, ruokavalion pitämisessä ja asenteessa. Päättääkin lähteä salille, vaikka tekisi mieli maata sohvalla - kaikki me tiedämme kummasta tulee parempi olo. Jättääkin sen tarjolla olevan pullan tai keksin syömättä, ja pysyy ruokavaliossa. Ja vaikka tämä kaikki välillä menisikin pieleen, osaa nousta epäonnistumisesta nopeasti pois ja jatkaa entistä kovemmalla tarmolla. Moni masentuu jos herkkulakossa sortuu syömään suklaata ja aloittaa hälläväliä asenteen, "sama se on nyt sitten herkutella, kun sorruin". STOP! Söit sen suklaalevyn, mutta voit lopettaa siihen. Ja jatkaa siitä mihin jäit. Kovemmalla asenteella ja uudella innolla. Jos peruutat taas vanhoihin tapoihisi - mitä voitat? Ehkä se tuntuu tutummalta, olet mukavuusalueella. Mutta jos jatkatkin vielä hetken pidempään mukavuusalueesi ulkopuolella, ehkä kaikki muuttuu hiljalleen ja uudesta terveellisestä elämäntavastasi tuleekin mukavuusaluetta. Itse en ainakaan enää vaihtaisi vanhoihin tapoihin -  ne ovat nyt mukavuusalueeni ulkopuolella.

Olen toki aina syönyt suht terveellisesti, mutta kotoa pois muuttamisen jälkeen ruokailut venyivät välillä epäsäännöllisiksi, tuli syötyä roskaruokaa ja ravintoloissa, napostelua ja herkuttelua, plus välillä viikonlopun alkoholiannokset. Onneksi tämä vaihe elämästäni oli lyhyt ja nyt olen löytänyt oman juttuni. Se on hyvä olo, energisyys ja yleensäkin fitness.

Nyt mennään tietysti taas siellä toisessa ääripäässä - kisadietillä. Mutta minulla on mitä parhain olo, motivaatio kasvaa ja odotan kaikkea mitä tämä voi tuoda mukanaan!! En malta odottaa tuloksia - mutta maltti on valttia. Päivä kerrallaan, nyt on vasta toinen viikko menossa, mutta pidän tästä hyvästä fiiliksestä kiinni! Kilpailuja kohti mennään, välillä mukavuusalueen ulkopuolella, mutta mikä on lopputulos? Varmasti kaiken tämän arvoinen!

Tsemppiä kaikille omiin valintoihin! Asennetta!! Siitä kaikki lähtee. :)