Mainitsin jossain aiemmassa postauksessa olevani mukana valmennusohjelmassa: kyseinen valmennus on Lean Eating Coaching Program. LE on etävalmennusohjelma (vähän kuten osittainen etävalmennuksemme Oikotie Optimaaliin). Olen jo kolmatta kertaa mukana samassa valmennuksessa (heh), ja joka ikisellä kerralla sitä oppii jotain uutta. Omat tietoni ja tapani treenin ja ravinnon suhteen ovat pääosin jo ihan työn puolesta kondiksessa, mutta tuntuu hyvältä "antaa ohjat" joskus jonkun ihan muun käsiin. Olen huomannut nyt jo ihan muutaman viikon kuluessa itsessäni selkeitä ajatuksia ja tunteita, joita en ole aiemmin tiedostanut.

Vaikea tehtävä on ollut ottaa valmennuksen treeniohjelma käyttöön. Iät ja ajat vaivannut ranne on nyt jo lähes ongelmaton, joten treeni kulkee kyllä, mutta huomasin selkeän vastustuksen heräävän jo ennen kuin olin edes nähnyt treeniohjelmaa. Minulla on hyvin selkeät ajatukset siitä, minkälainen a) treeniohjelman tulisi olla, ja b) miten MINUN tulisi treenata.

Kohtaan a) liittyen, lukekaa Jonin äärettömän hyvä postaus treeniohjelmien pätevästä suunnittelusta täältä. Jonin teksti summaa omat ajatukseni aiheesta paljon paremmin ja hauskemmin, kuin itse osaisin kirjoittaa. Teksti käsittelee treeniohjelmien laatimista, mutta yhden pointin haluaisin siihen vielä lisätä: siksi, että käyt salilla ja ehkä osaisit suunnitella oman treeniohjelmasi, ei välttämättä tarkoita, että sinun kannattaa tehdä niin. Urheilijoilla ja valmentajillakin on valmentajat ihan syystä.

En ole itse pitkään aikaan tehnyt omia treeniohjelmiani - ei siksi, etten osaisi, vaan siksi, että teen ohjelmista kivoja. 6 vuoden punttitreenin jälkeen alan olla siinä pisteessä, että jos aina teen treenejä, jotka ovat minulle kivoja ja helppoja, ei kehitystä paljoa kannata odotella. Kehityksen kannalta joskus on hyvä, että treeni on vähän ikävää. Ennen Lean Eatingia tiimimme voimaharjoitteluvalmentaja Janne Palmunen teki minulle treenit, nyt saan ne valmennusohjelmasta.

LE:n treenit on tehnyt strength coach Geoff Girvitz, joka koutsaa mm. MMA-tappelijoita. Treeniohjelma on sadoille naisille sama, taustasta riippumatta, joten sen suunnittelu ei voi olla ihan kauhean helppoa. En pureudu siihen tarkemmin, mutta ensimmäisen jakson aikana liikkeissä tehtävät toistomäärät ovat varsin korkeat. Olen hyvin selkeästi enemmänkin räjähtävyyteen kuin kestävyyteen taipuva, ja 3x15 missä tahansa liikkeessä tuntuu ihan aerobiselta. Varsinkin kun samassa treenissä on sekä askelkyykky että lateral squat, ja liikettä tehdään 15 per jalka (= yhteensä siis 180 askel- ja sivuttaiskyykkyä treenissä). En ikimaailmassa koskaan olisi suunnitellut itse itselleni tällaista treeniohjelmaa - mutta se ei tarkoita, etteikö tämä tekisi hyvää. Vaihtelu virkistää, myös treeneissä. Tosin, 180 kyykkyä ei virkistä ketään.

Tein loppuviikosta aikapakotteiden vuoksi 3 treeniä peräkkäisinä päivinä, ja nyt jalka- ja hanuriosasto tuntuvat tuon jälkeen aika muhkeilta. Myös lyhyet intervallit ovat kuvioissa, ja treeni tuntuu tosiaan loppuvuoden kangertelun jälkeen hyvältä. Käsiongelmat rehellisesti sanottuna masensivat aika lailla, ja tuntuu todella hyvältä, kun keho on ongelmaton. Kahvakuula ja painonnosto ovat kyllä edelleen tauolla, huomaan pienestäkin testistä niiden aiheuttavan ärsytystä. Tankoilu sen sijaan maistuu pitkästä aikaa, kun käsi kestää sen pienissä annoksissa hyvin. Kivaa!

Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella mielenkiinnolla odottelen, miten treenit tulevat seuraavan vuoden aikana jatkumaan. Odottelen innolla vähän lyhyempiä sarjoja :-) Omat tavoitteeni majailevat jossain hienoisen rasvanpolton ja vahvistumisen välimaastossa. Näpsäkkä kesäkondis ja 12 leuanvetoa eivät ainakaan haittaisi.

Ikäviä treenejä kaikille lukijoille ;-)