Lauantai oli todellinen unelmapäivä! Järjestimme Seinäjoen Fressillä pienimuotoisen Hyvinvointipäivän, johon saatiin luennoimaan ravintovalmentajani Kaisa Jaakkola sekä voimavalmentajani Janne Palmunen. Kaisa luennoi pari tuntia otsikoilla "Energiaa yksilöllisestä ravinnosta" ja "Hormonitasapaino". Tämän jälkeen estradille hyppäsi Optimal Performancen anatomiaguru Janne, joka puhui toiminnallisesta voimaharjoittelusta. Jannen setin jälkeen siirryimme salin puolelle katsomaan käytännössä, miten mm. etukyykky, takakyykky, askelkyykky, maastaveto ja face-pull tehdään oikeaoppisesti.

Suurimmalla osalla päivä päättyi tähän, mutta me olimme sopineet Jannen kanssa vielä yhteisistä treeneistä. Muutama tunti aikaisemmin Janne oli ehtinyt kertoa, että mulla ja Matilla (myös Jannen valmennettava) on tänään etukyykyssä skaba - rok! Sehän sopi ja tekniikkaosuuden päätyttyä Fressillä keräsimme kamat kasaan ja otimme suunnan kohti toista salia. Treenipaikaksi valikoitui lato keskellä peltoa, Bronx Gym!

Otimme lämmittelyjä Matin kanssa 110 kiloon saakka, jonka jälkeen aloimme tekemään ykkösiä kymmenen kilon korotuksilla vuoron perään. 110 kg, 120 kg, 130 kg, 140 kg, 150 kg, 160 kg - nämä sain itse ylös. Matti jatkoi vielä yhdellä eteenpäin eli 170 kg tuli suorille jaloille, eikä muuten 180 kg kaukanakaan ollut. Kaikki kyykyt tehtiin luonnollisesti pohjasta ja ilman vyötä tai tukia polvissa.

Todella loistofiilis oli kyykätä lauantai-iltana keskellä peltoa ladossa tuossa porukassa,huh huh! Itse paransin ennätystäni 10 kilolla, joka on nyt siis 160 kg. Iso kiitos Jannelle, Matille, Jonille ja Manulle treeneistä - loistoporukkaa!!!

Tämä kirjoitus tiimipäivästä koskee nyt jo edellistä 4.2. järkättyä tiimipäivää, unohdin vain aikanaan julkaista postauksen :-D Tänään oli toinen tiimipäivä josta kirjoittelen myöhemmin.

Lauantaina 4.2. pidimme Optimal Performancen tiimipäivää Helsingissä. Pyrimme tiimin kanssa tapaamaan kerran pari kuussa porukalla, ja käymään sekä ajankohtaisia asioita että koulutuksellisia juttuja läpi. Optimal Performance on vähääkään valehtelematta paras työpaikka, missä olen ikinä ollut, ja se fiilis paistaa kyllä läpi aina näissä miiteissä. :-) Jokainen on mukana mielellään ja kaikki ovat ystäviä keskenään.

Tällä kertaa kävimme läpi kurssimateriaaleja koulutusreissultamme. Kertaus on aina hyvästä, ja materiaaleissa on niin paljon asiaa, ettei kaikkea voi millään sisäistää kerralla. "Ai niin, noinhan se olikin" on varsin yleinen lausahdus, kun asioita kertaillaan :-)

Päivällä Kaisa kävi vetämässä luennon stressistä. Lauantaina puoliltapäivin luentosalin täytti hippasen vajaat 100 ihmistä, mielestäni aika hyvin viikonlopuksi!

Seuraava luento on Tampereella lauantaina 10.3., jos olette siellä päin niin käykää tsekkaamassa. Aihe koskettaa varmasti jokaikistä meistä :-)

Tervehdys!

Tällä viikolla tuli tasan vuosi kuluneeksi siitä,kun lähdin kesken työpäivän ensimmäistä kertaa Kuortaneelle elämäni ensimmäisiin heittotreeneihin. Se oli se tärkein ensimmäinen askel ja oon todella kiitollinen,että mulla oli rohkeutta siihen. Kun miettii vuotta 2011 ja kaikkea tapahtunutta,en voi olla kuin tyytyväinen. Muutamien vastoinkäymisten kautta heitin koko kesän hieman puolikuntoisena,mutta silti nautin hommasta ja tiedän,että pystyn kehittymään vielä paljon. Rakastan heittämistä ja odotan todella sitä,että heitän jatkossa 100 %:sen terveenä!

Mietin usein,kuinka kaukana tämä laji onkaan yksilölajista,vaikka itse suorituksen yksin teenkin. Se valmentajien läsnäolo (välitön palaute) ja tarkat ohjeistukset halleissa,urheilukentillä ja kuntosalilla tehtävään perusduuniin on ainakin mulle elintärkeää. Oon itsekin nykyisin personal trainer ammatiltani,mutta en voisi kuvitellakaan valmentavani itse itseäni. Valmentajat näkevät tekemisen "ulkopuolelta" ja osaavat sen ansiosta antaa näkemyksiä hieman eri vinkkeleistä.

Toivon,että yhteistyö nykyisten valmentajien kanssa jatkuu vielä pitkään:

• Hannu Kangas (tekniikka): Hannu on ollut aivan alusta alkaen heittotreeneissä mukana antamassa juuri sitä välitöntä palautetta suorituksista,joita aloitteleva heittäjä todella tarvitsee. Arvostan todella korkealle kaikkia neuvoja ja apua,mitä oon Hannulta jo tähän mennessä saanut!

• Kaisa Jaakkola (ravinto & biosignature): Kesäkuuhun saakka luulin,että karppaaminen sopii mulle,mutta Kaisan biosignature-mittaus antoi mahdollisuuden testailla hieman toista. Ruokavalioni optimoinnin avulla kehon hormonitoimintaan on vaikutettu niin,että tällä hetkellä treenitehot ovat korkeimmat koskaan ja palautuminen 7 viikottaisesta treenistä hoituu kiitettävästi. Hiilareita lisäämällä,nukkumalla enemmän ja treenaamalla fiksummin, tiputin Kaisan neuvoilla rasvaprosenttia kahdessa viikossa 1,0 %,kun samassa ajassa rasvaton massa nousi 1,2 kg.

• Janne Palmunen (voima & treenien jaksotus): Anatomiaguru! Puhuu varmaan enemmän latinaa kuin suomea :-) Salitreenit ovat muuttuneet Jannen opeissa täydellisen lajispesifisiksi ja mukaan on tullut todella paljon uusia,perusteltuja näkökulmia. Teen tällä hetkellä viikottain sarjaennätyksiä ja mikä tärkeintä, kroppa on täysin terve. Voima on terveyttä ja nopeutta! Huikee jätkä ja kova on luotto omaan päävalmentajaan :-)

• Minna Immonen (henkinen valmennus): High Five Minna! :-) Tavoitteiden asettaminen,visualisointi ja motivointi yksityiselämän haasteissa jne. Visualisointi sai Minnan valmennuksessa aivan uuden merkityksen,samoin tavoitteiden asettaminen. Preesens on todellakin se tärkein aikamuoto ja rentoutumisen tunteen kautta se keppi todellakin lentää pidemmälle. Minna on tuonut todella raikkaita tuulia omaan harjoitteluuni ja korvaamatonta motivointia yksityiselämän haasteisiin :-)

Rähinällä kohti uutta kisakautta loistavien taustajoukkojen tukemana!

Eero

Tervehdys! Olen Anne Hämäläinen, 25-vuotias ravinto- ja voimaharjoitteluvalmentaja, Biosignature-coach sekä elämäntapaurheilija Vantaalta. Minut löytää päivisin Optimal Performancen Helsingin toimistosta. Harrastan puolitosissani painonnostoa ja kahvakuulailua, ja tulevien vuosien tavoitteena on kisata mahdollisesti molemmissa lajeissa. Aika näyttää, mihin tässä päädytään!

Painonnoston olen löytänyt vasta tänä kesänä - sitä ennen treenini olivat painottuneet enemmänkin esteettisille linjoille kuin suorituskyvyn parantamiselle. Liikuntataustaani voisi kuvata sanoilla "sohvaperunasta lavalle", tosin ei ihan hetkessä. Aloitin tavoitteellisen liikunnan vuonna 2005, sillä olin tuolloin elämäni huonoimmassa kunnossa, ja olokin oli sen mukainen. Salitreeni oli onneksi alusta lähtien kohtalaisen järkevää, ja pian olinkin jo punttikoukussa. Matka vei Fitnessmalli-kisan lavalle vuonna 2009, ja ensimmäisestä kisakokemuksesta jäi käteen 4. sija, yleisön suosikin titteli ja rutkasti kokemusta kuvauksista ja fitnessmallin töistä.

Kuvat: Mike Sirén

Nykyään minua kiinnostaa paljon enemmän treenin tuoma suorituskyky, kuin ulkoiset tekijät. Olen viime kuukausien aikana myös konkreettisesti huomannut, että kun pyrkii treeneissään aina nopeampaan, parempaan ja räjähtävämpään suoritukseen, ei sillä ainakaan negatiivista vaikutusta ole kehonkoostumukseen :-) Huomion arvoista on itse asiassa se, että kehonkoostumukseni on nyt parempi, kuin mitä se oli Fitnessmallikisoissa - rasvatonta massaa on enemmän (tähän lukemaan kuuluu kaikki, mikä ei ole rasvaa, eli siis myös lihasmassa), kun rasvaprosentti puolestaan on alhaisempi. Tämä siitä huolimatta, että kisoihin dieettasin ja treenasin ankarasti, kun nyt ruokavalioni koostuu niistä ruoista, mitä milloinkin tekee mieli syödä, ja treenimäärät ovat todella paljon alhaisempia. Uskon, että kehon toiminnan tukeminen ravintolisillä, superfoodeilla sekä laadukkaalla ruoalla on vaikuttanut erittäin positiivisesti olotilaan, niin henkiseen kuin fyysiseen.

Koska olen ravintovalmentaja, ja ruokavalion optimointi ja aiheen opiskelu ovat olleet jo vuosia harrastuksena, olen käyttänyt superfoodeja jo pitkään. Ehdoton suosikkini on itsetehty, ravinnepitoinen raakasuklaa - höystettynä kaakaonibseillä, goji- ja inkamarjoilla sekä pähkinöitä. Tätä suklaata voi ravintovalmentajakin syödä hyvällä omatunnolla vaikka joka päivä ;-)

Pyrin jakamaan blogissa omia ajatuksia, havaintoja ja vinkkejä; ei pelkästään urheilijan näkökulmasta, vaan myös tavallisten ihmisten valmentajana. Siinä missä urheilijat ovat valmiita venymään erittäin pitkälle optimoidakseen ravintoa ja treenejä, ei perus-Pertillä ja -Pirjolla välttämättä ole samaa tietomäärää, aikaa tai jaksamista käytettävissään. Tavoitteena on, että kaikenikäiset ja -kuntoiset ihmiset saavat lisää työkaluja käyttöönsä tämän blogin kautta.

Olen erittäin kiitollinen mahdollisuudesta päästä CocoVin urheilijatiimiin mukaan! CocoVi on mukana FitnessExpo-tapahtumassa Finlandia-talolla 8.-9.10, ja minäkin olen siellä mukana. Sisäänpääsy on ilmainen, joten tervetuloa käymään. Mikäli nähdään, tule nykäisemään hihasta ja juttelemaan ravinnosta, treeneistä, superfoodeista tai mistä vaan! :-)

Terve kaikille!

Ensimmäinen kisakauteni keihäässä päättyi juuri ja ajattelinkin käyttää tämän blogipostauksen analysoidakseni tämän vuoden tekemisiä tähän saakka. Aikamoista menoa ja meininkiä on päiviin mahtunut siitä lähtien, kun tammikuussa päätin, että nyt katsotaan, mihin rahkeet heittäjänä riittävät. Katsotaas, mitä tulikaan tehtyä :-)

Tammikuun 11. päivä matkani alkoi. Ensitapaaminen Kuortaneella Kankaan Hannun kanssa ja sillä tiellä ollaan. Olin vuoden 2010 loppupuolella tehnyt lopullisen päätöksen lajin suhteen ja tämän jälkeen minulle on ollut täysin selvää, mihin haluan energiani kohdistaa. Aloitin heittoharjoittelun yli 100-kiloisena ja näin ollen vuoden alussa oli aika aloittaa myös pitkähkö dieetti, ettei minua työnnettäisi ihan heti mereen, kun jäät keväällä sulaisivat. Talvella näin Hannua melkein viikoittain ja aika ajoin saimme sovittua tapaamisia myös Kuortaneelle. Heittoharjoittelun ohella tein punttitreenejä 3-4x viikossa ja kävelin pelloilla ja metsissä polvia myöten lumessa kalorinkulutusta lisätäkseni. Nälkä oli kova ja heittokondis piti saada kevyeksi kesään mennessä.

Keväällä tein dieetin suhteen päätöksen, etten vähennä syömisiäni enää yhtään vaan haen rasvanpolttoon vaadittavat ärsykkeet lisäämällä kulutusta. Treenasinkin pelkästään toukokuussa yhteensä 54 kertaa, parhaimmillaan normaalin 8 tunnin työpäivän ympärillä kolme kertaa (aamulla intervalli, iltapäivällä heittotreeni tai puntti ja illalla/yöllä kävelylenkki + venyttely). Toukokuun aikana olimme siirtyneet tekemään heittotreenit ulkona ja kuun lopulle sattui myös yksi ensimmäisistä alkuvauhdillisista heitoistani, jonka seurauksista kärsittiin lopulta koko kauden ajan. Eli kova psyyke päälle ja heittobaanalle, ristiaskeleisiin, hyppy ja tukijalka maahan. Painopiste eteni, tukijalka nousi päkiälle ja koko mies heitti polvesta yli. Kaatuessani satutin tukijalan polveani enkä pystynyt koukistamaan sitä kunnolla melkeinpä viikkoon. Videolta katsottuna kohtuullisen harmiton juttu, mutta kuinkas kävikään…

Kisakausi alkoi Kurikasta 11.6. Heitin n. 52 metriä polvikipu tulehduskipulääkkeisiin vuorattuna. Pidän elämäni ensimmäistä kisaheittoa edelleen parhaanani, vaikka se ei ole pisin kaareni. Siinä oli nimittäin melkoinen tunnelataus! Olin todella tyytyväinen, että pystyin heittämään käytännössä pelkästään käsivedolla yli 50 metriä miesten keihästä ekassa kisassani tukijalkaa ontuen. Tähän kisaan päätin myös lopulta 23-viikkoiseksi muodostuneen dieettini, olinhan jo 13 kiloa kevyempi kuin vuoden alussa ja rasva% oli vain hieman yli 7. Meni entisellä kehoilijalla ”vähän” hommat taas yli... Haen itselleni palkintoja odottamaan kovien treenijaksojen päättymistä ja lähdinkin kisan jälkeen Portugalin aurinkoon Segwaylla ajelemaan :-)

Kisakalenterini näytti kesä-syyskuussa lopulta tältä: 

• 11.6. Kurikka
• 18.6. Alavus
• 11.7. Isokyrö
• 17.7. Kankaanpää
• 26.7. Alajärvi
• 8.8. Virrat
• 10.8. Laihia
• 22.8. Isokyrö
• 28.8. Himanka
• 29.8. Lapua
• 14.9. Töysä
• 24.9. Ähtäri

Yhteensä siis 12 kilpailua. Kärsin läpi kauden tuosta toukokuun kaatumisestani, joka näkyi niin, etten luottanut yhtään tukijalkaani ja varoin sen linttaamista alustaan. Lisäksi läpi kesän oli vaikeuksia oikeasti latautua kisaheittoihin. Olin sen tehnyt kerran kunnolla ja se päättyi kaatumiseen – tottahan tuo jäi alitajuntaan kummittelemaan. Nämä yhdessä johtivat liian varovaiseen tekemiseen kisakentillä ja heitin vaatimattomasti kaikki heittoni pelkällä käsivedolla. Koukussa olevan tukijalan kautta on ”hieman” vaikea saada vaadittavaa vastaimpulssia alustasta. Päinvastoin, sen seurauksena lantiokin romahtaa ja lopulta väännän itseni sellaiseen asentoon, etten pysty edes kovaa heittokättäni kunnolla käyttämään. Suuria haasteita siis näiltä osin edessäpäin, mutta ah sitä motivaation määrä, mikä tästä upeassa lajissa menestymisestä tuleekaan. Vielä mä tuon sen tuen jämäkkänä maahan ja uskallan syttyä heittämiseen kuten onnistuneisiin suorituksiin pitää!

Unohtumattomien elämysten lisäksi vuoteen on tähän saakka jo mahtunut monien upeiden ihmisten tapaaminen ja on ollut suuri etuoikeus urheilla heidän rinnallaan. Haluan ensinnäkin kiittää Kankaan Hannua, että olet tutustuttanut mut tämän hienon lajin pariin! Hannun neuvoista ja ajasta olen ikuisesti kiitollinen, kiitos! Lisäksi olen superinnoissani saadessani esitellä äärettömän ammattitaitoisen valmennustiimin takanani. Ravintovalmentajanani on ollut kesäkuusta lähtien Kaisa Jaakkola, joka on yksi inspiroivimmista ihmisistä, joita olen tavannut. Kaisan kanssa ollaan ruokavalion avulla optimoitu mun kehon hormonitoimintaa ja saatu erittäin lupaavia tuloksia niiden tavoitteiden osalta, joita mulla urheilijana on. Optimal Performancen osalta luotan lisäksi Minna Immosen eli meidän kesken ”Mentaali-Minnan” osaamiseen. Minna vastaa mun henkisestä valmennuksesta. Mulle on suuri haaste ”oppia pois” bodauksesta ja olla heittäjä, Minna opettaa mua rentoutumaan ja hakemaan hommaan leikkimielisyyttä. Uskomattoman mielenkiintoinen polku tallattavaksi, onneksi keihäänkärki sen viitoittaa. High five Minna tähän väliin! Tuorein yhteistyökuvioni puolestaan liittyy voimaharjoitteluun, jonka suunnittelusta vastaa Janne Palmunen. En tiedä rehellisesti sanottuna ketään, joka tietää ihmisen anatomiasta yhtä paljon. Jannen kautta välittyy uskomaton kunnianhimo ja usko omaan tekemiseen. Jannen muillekin asiakkaille ovat varmaan ”raapaisut pulpetissa” tuttuja ja niillä ollaankin saatu esimerkiksi aivan uutta liikelaajuutta mun olkapäihin. Melkoinen taustajoukko siis ja lisäksi kaikki upeita persoonia,joihin on ollut mukava tutustua ja joiden kanssa yhteistyö jatkuu toivomukseni mukaan pitkään :-)

Vaikken itselleni asettamaan tulostavoitteeseen aivan tällä kaudella päässytkään, olen silti aivan tyytyväinen tekemisen tasoon. Nyt on Eeron aika aloittaa määrätietoinen duuni kohti ensi kesää. Tulevasta harjoituskaudesta tulee hyvin mielenkiintoinen ja treenit tulevat varmuudella olemaan valtavirrasta poikkeavia. Kaiken lähtökohta omassa tekemisessä on laatu - niin treenien,ravinnon kuin levonkin suhteen. Laadukas ruokavalio höystettynä CocoVin ravinnetiheillä luonnon omilla lisäravintella on mielestäni tässä suhteessa suuri kilpailuetu! Vahvasti eteenpäin ;-)

Nyt blenderi laulamaan!